Raskauden kulku

Toukokuussa 2018… Tein positiivisen raskaustestin. Varasin ajan samantein lääkärille seuraavaksi päiväksi. Tällöin tapasin maailman ihanimman gynekologin ja lääkärin. Olin vastaanotolla tunnin. Selvisi, että alkuraskauden merkkejä on, mutta niin alkuvaiheessa, että kehoitti tulemaan kahden viikon päästä uudelleen. Tuon kahden viikon aikana alkoivat pahoinvoinnit. Ei enää epäilystäkään ettenkö olisi raskaana. Nukuin paljon. Yöunet olivat 10-12 tuntisia ja tähän vielä päiväunet päälle.

Kesäkuussa… Pahoinvoinnit pahenivat ja kesäkuun ensimmäisen viikon jälkeen lopetin silloisen kokopäivätyöni ja jatkoin töitä freelancerina. Työpäivät olivat yhtä selviytymistä. Asiasta kun en halunnut vielä kertoa töissä, vaikeutti se asiaa entistä enemmän. Raskaus alkoi konkretisoitumaan ja aloin käymään aikamoista kriisiä itseni kanssa läpi.

Heinäkuussa… Olin vihdoin kesälomalla. Mutta en sanoisi tuota kovin nautinnolliseksi lomaksi. Pahoinvoinnit jatkuivat edelleen. Päivät tuntuivat viikolta varsinkin nyt kun olin lomalla, ei ollut töitä ja lähes kaikki lomasuunnitelmatkin peruttiin pahan olon takia. Asteet näyttivät +30 ja minä makasin pimeässä huoneessa, ilmalämpöpumpulla viilennetyssä +18 asteen asunnossa. Heinäkuussa nuo 10-12 tunnin yöunet vaihtuivat yövalvomisiksi ja ikäviksi uniongelmiksi. Heinäkuun puolivälin jälkeen fyysinen olo alkoi kuitenkin jo hieman helpottamaan. En oksentanut enää joka päivä ja sain jotain tehtyäkin. Lähdin ystäväni kanssa Hankoon heinäkuun lopussa. Ollessani Hangon Regatta Spa:n pukukopissa sain puhelun lääkäriltä. Olimme käyneet NIPT tutkimuksessa heinäkuun alussa. ”Kaikki näyttäisi olevan kunnossa ja niin kuin pitääkin. Halusitko sen sukupuolen tietää?” Tietty. ”No tyttö tämä on.” Viimeistään tuolloin viimeisetkin rippeet tuosta kesäkuussa käyneestä kriisistä oli takana päin eikä olo olisi voinut olla onnellisempi. Tässä vaiheessa asiasta tiesi perhe ja muutamat läheisimmät ystävät.

Elokuussa… Olo alkoi olla suht normaali. Jatkoin töitäkin. Kerroin myös raskaudestani julkisesti blogissa ja muualla somessa. Saatiin iso määrä onnitteluja. Vatsakin alkoi jo hieman näkymään, mutta oli vielä helposti piilotettavissa. Aloitin treenit personal trainerini kanssa. Tuntui hyvältä päästä taas treenaamaan ja syömään suht normaalisti. Tein myös ensimmäiset vaatehankinnat vauvalle.

Syyskuussa… Edelleen tein paljon töitä. Tuolloin pitkät kuvauspäivät alkoivat todella painamaan ja tuntui, että meni monta päivää palautua yhdestä kuvauspäivästä. Tein vielä muutamat yökuvauksetkin. Kaikkeen tähän yhdistettynä edelleen vaivaavat uniongelmat. Ei hyvä kombo ollenkaan. Olo oli välillä todella uupunut. Uupumuksen lisäksi alkoivat myös muut oireet kuten huimaus ja pahoinvointi vaivaamaan. Aloitin syyskuussa fysioterapian työharjoittelun.

Lokakuussa… Kävin verikokeissa. Rautavarastot olivat niin alhaiset, että lääkäri määräsi minulle rautalisää. Työharjoittelu jatkui ja muita töitä oli vähennettävä kun ei enää energia ja jaksaminen kaikkeen riittänyt. Päätin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Kävimme myös Lapissa reissun. Ehkä rentouttavin pidennetty viikonloppu pitkään aikaan. Lokakuussa vietin myös synttäreitäni sekä babyshowereita.

Marraskuussa… Tein työharjoitteluni loppuun ja valmistuin fysioterapeutiksi. 4,5 vuotta siinä sitten vierähti, mutta vihdoin ja viimein oli paperit kourassa. Marraskuussa olo oli yllättävän hyvä, treenit kulki ja olimme pari viikkoa lomalla Arabiemiraateissa. Jännitin lentoa sekä myös sitä miten reissu menee, mutta aivan turhaan. Loma meni todella hyvin ja helle tuntui vain mukavalta, vaikka raskaana olinkin.

Joulukuussa… Alkoi raskaus, vatsa ja väsymys jo todella painamaan. Huomasin tarvitsevani lepoa paljon enemmän kuin aiemmin ja 10. joulukuuta jäinkin virallisesti äitiyslomalle. Äitiyslomaa ei todella vietetä turhaan, koska joulukuussa itselläni voimat työntekoon olisivat olleet todella vähissä. Kuulin ripsihuoltajaltani, että Virossa äitiysloma aloitetaan kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa. Kävimme myös hankkimassa kaikki vauvan tarvikkeet valmiiksi ja aika lailla kaikki tarvittava alkoi olla jo koossa.

Tammikuussa… Vointi oli todella hyvä ja tuntui, että laskettua aikaa kohden mieli tuli vain seesteisemmäksi ja rauhallisemmaksi. Supistelujakin oli vuoden alusta lähtien joka viikko, välillä useammankin kerran viikossa. Laskettu aika oli torstaina 17. tammikuuta, mutta ei merkkiäkään synnytyksen käynnistymisestä. Olin salilla vielä saman viikon sunnuntaina ja siitä seuraavana yönä synnytys käynnistyi ja 21. tammikuuta 13:01 tyttö tuli maailmaan ♥

xx Saara

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229