• Lifestyle

    Syksyn bucket list

    Aurinkoista sunnuntaita <3 Tää viikko on ollut vähän hiljaisempi blogin sekä muun somen puolella. Syy siihen on ollut yksinkertaisesti unettomuus. Flunssa ja yökuvaukset valvottivat lähes neljä yötä putkeen, joten loppuviikko menikin hieman sumussa. Viikonloppu on mennyt treenatessa sekä viettäen aikaa mieheni sekä perheeni kanssa. Ja kävin mä töissäkin. Vaikka mun työt ovatkin pääosin mainos- ja tv-tuotantoa, teen meikkauksia ja kampauksia myös yksityishenkilöille, mikä on kyllä kivaa vaihtelua peruskeikkoihin. Parasta siinä onkin mun ihanat asiakkaat sekä aidosti kiitollinen ja tyytyväinen palaute. 

    Tämä syksy on meille hieman poikkeuksellinen tietysti siitä syystä, että babya vasta odotellaan. Tykkään syksystä vuodenaikana ja olenkin tällä viikolla miettinyt, miltä tämän syksyn bucket list näyttää.

    Nauti raskausajasta. Tällä hetkellä lähes 24:stä viikosta voin laskea yhden käden sormin viikot, kun koen aidosti nauttineeni raskausajasta. Tuntuu, että olen käynyt tähän astisen raskauteni aikana varmasti kaikki mahdolliset tunneskaalat ja kriisit läpi. Olen kuullut usealta tutulta, että he ovat harmitelleetkin jälkikäteen sitä, miksi eivät nauttineet raskausajasta enempää vaan stressasivat ja huolehtivat turhista asioista. Tässä on kyllä itsellänikin parannettavaa. Pitäisi vain ottaa huolettomampi asenne ja ilo irti tästä ajasta ennen kuin elämä muuttuukin täysin 🙂

    Ulkoilu. Treenaamiseni on usein keskittynyt yleensä pääosin sisätiloihin, mutta tänä kesänä ja syksynä olen lenkkeillyt ja treenannut paljon ulkona. Ja se on ihan parasta. Ollaan otettu ystäväni kanssa traditioksi käydä joka viikko pidempi lenkki ulkona. Nyt kun syyskelitkin ovat näyttäneet parastaan, ulkoilu on tehnyt niin hyvää. Vaikka ollaan me vesisateessakin lenkit muutaman kerran tehty. Ilmojen viiletessäkin aion vähintään kerran viikossa salin sijaan treenata ulkona, pukeutumiskysymyshän se vain on. Huomattavasti mielekkäämpää hölkkäillä Kaivarin rantaa kuin juoksumatolla tuijottaen samaa seinää.

    Ystävät. Vietin aika hektisen vuoden töiden osalta viime vuoden syksyn ja tämän vuoden kevään, jolloin tuntui että arjen sosiaaliset kontaktit rajoittuivat lähinnä työkavereihin sekä mieheeni. Arjen aikataulun hieman kevetessä kesästä lähtien halusin ehdottomasti panostaa enemmän ystävyyssuhteisiin. Niitä kun ei voi ikinä liikaa vaalia.

    Kuten olen aiemmin jo maininnut, minulla asuu paljon ystäviä ympäri Suomea. Etenkin niitä, joita tunnen jo lapsuudesta ja nuoruudesta. Tiedättekö, niitä lähimpiä ystäviä jotka tuntevat sinut jo pitkän ajan takaa. Joiden kanssa on koettu paljon, jaettu kaikki elämän ilot ja surut. Naurettu, itketty, bailattu, matkusteltu. Vaikka yhteyttä ei pidettäisikään joka päivä tai edes joka viikko, tiedät että aina kun nähdään, voidaan jatkaa siitä mihin ollaan jääty. Valitettavasti heitä tulee nykypäivänä nähtyä aivan liian vähän. Tässä iässä ymmärtää, että arki on kiireistä. Jokaisella on omat menonsa, työnsä ja perheensä, jolloin get togetherit ei olekaan niin helppoa järjestää, varsinkin kun asutaan pisimmillään 800 km säteellä toisistamme.

    Onnekseni osa näistä asuu nykyään lähempänä sekä tällaisia todella tärkeitä ystäviä on kertynyt kourallinen myös aikuisiässäkin.

    Tänä syksynä otinkin asiakseni järjestää viikonlopun kun saan kaikki läheiset ystäväni meille – niin kaukaa kuin lähempääkin. Ja tällaiset viikonloput onkin aika harvassa nykypäivänä, että saan ne minulle kaikkein läheisimmät tytöt yhteen samaan aikaan. Aivan parasta <3

    Parisuhdeaika. Myöskään tätä ei voi vaalia liikaa. Etenkään nyt kun vielä ollaan kahden kesken. Kuten tässä postauksessa mainitsin, lähdemme viettämään vielä lähes parin viikon lomareissun hetkeen täysin kahdestaan. Suunnitelmissa on myös lähiviikkoina tehdä lyhyt reissu Lappiin. Mutta vielä näitä reissuja tärkeämpänä pidän kuitenkin yhteistä aikaa siinä perusarjessa, mikä koostuu oikeasti pienistä asioista, mutta ovat mielestäni todella tärkeitä. Se, että käydään ruokakaupassa yhdessä vuorottelun sijaan. Kun toinen joutuu lähtemään hieman pidemmälle hoitamaan työasioita, mutta ottaakin sinut seuraksi mukaansa. Extempore leffaan (tai karkkikauppaan 😀 ) lähtö myöhään illalla. Ne tärkeimmät ja merkityksellisimmät jutut ovat oikeasti niitä arjen pieniä asioita. Reissut ja finediningit pelkkää plussaa.

    Hieman vaikea viikon jälkeen olo on tänään aika onnellinen <3 Nyt mä lähden tonne aurinkoon ulkoilemaan – lähde säkin 🙂

  • Outfit

    Hieman erilainen raskauspäivitys

    Tällä viikolla vaihtui raskausviikko 23. Ajattelin, että voisin silloin tällöin kirjoitella koosteen raskauskuulumisista, mihin kerään sen hetkisiä ajankohtaisia asioita ja juttuja ylös. Edellisen näet tästä. Tällä kertaa osa näistä asioista onkin hieman erikoisempia, joten jos siellä on kohtalotovereita, kertokaa ihmeessä jos teillä on ollut samantapaisia oireita raskaudessa.

    Unet. Nään unia normaalia enemmän raskaana kuin yleensä. Unet ovat usein todella konkreettisia ja käsittelee usein asioita mistä on juuri puhuttu, mitä on tapahtunut tai mitä tulee tapahtumaan. Puhuimme mökillä ollessa hirvikärpäsistä ja heti seuraavana yönä unessa jahtasin hirvikärpäsiä 😀 Saatan elää usein seuraavan työpäivän (tai muun asian mitä olen suunnitellut tekeväni seuraavana päivänä) jo edellisenä yönä unessa. Olen myös kolmeen otteeseen nähnyt unta, että tämä lapsi on jo syntynyt ja nähnyt ihan selvästi miltä se näyttää. Tosin joka unessa se on näyttänyt eriltä ja ollut eri ikäinen ja niminen.

    Vainoharhaisuus. Kun tässä postauksessa kerroin terassiepisodista, eivät nämä ihme säikkyilyt ole todellakaan jääneet siihen. Olen nähnyt useana yönä painajaisia siitä, että meidän kodissa on joku. Ja se fiilis yöllä herätessä tällaisesta unesta on todella creepy ja hetken aina ajattelen, että onkohan täällä oikeasti joku 😀 Jään pohtimaan liikaakin kaikkia kuulemiani ääniä, ihan vain esimerkiksi sateen ropinaa ikkunalautaan. Mielikuvitukseni laukkaa oikein kunnolla, varsinkin kun olen yksin kotona. Mieheni pitää usein terassin ovea auki iltaisin, jotta asunto vähän tuulettuisi ennen nukkumaan menoa. Välillä kuvittelen, että joku on ehtinyt livahtaa terassin kautta sisään ja mennyt piiloon siihen asti kunnes nukahdetaan. Enkä oikeasti koskaan ennen ole kokenut mitään tällaista. Spekuloimme tätä ystäväni kanssa ja pohdittiin voisiko tämä liittyä jonkinlaiseen suojeluviettiin nyt raskaana ollessa? I really don’t know 😀

    Stressi ja uni. Kuten olen varmasti jo aiemmin maininnut, en ole stressaajatyyppi ja harvoin stressaan yhtään mistään. Nyt kuitenkin raskaana huomaan stressaavani huomattavasti enemmän, mikä varmasti on myös liitännäinen univaikeuksiini. Niitäkään kun ei yleensä ikinä ole. Ja nämä stressin aiheet ei todellakaan ole mitään isoja vaan suurimmaksi osaksi ihan täysin turhia.

    Kriisit. Vaatteet, iho, painonnousu. Näitäkin löytyy. Kävin viime viikolla keskustassa etsimässä jotain päällepantavaa kun tuntuu, että sopivat vaatteet (lähinnä housut) ovat aika vähissä tällä hetkellä. Siis sopivat siistit arki- ja työvaatteet. Collareissa ja jumppatrikoissa kun ei viitsisi joka päivä hengailla. Äitiyshousut ovat vielä liian isoja, mutta normaalihousut eivät mene kiinni. Lähes mitä tahansa sovittaa, mikään ei istu. Onneksi sentään lähes kaikki yläosat vielä menevät (lue venyvät :D). Raskauden aiheuttamista iho-ongelmistakin mainitsin jo aiemmin ja toivoin, että ensimmäisen kolmanneksen päätyttyä iho-ongelmatkin lievenisivät, mutta ei, lähinnä päin vastoin. Nyt kun ollaan reilusti yli puolen välin, alkaa kropassakin turvotuksen ja hieman epämukavan olon tuntemaan – siis muuallakin kuin vatsassa. Stressaavinta on ehkä se, että kroppa muuttuu, mutta siihen ei itse voi vaikuttaa. Vaikka treenaa ja syö terveellisesti, silti se on väistämätöntä. Mutta ehkäpä tällainenkin kuuluu asiaan ja on käytävä läpi. Veikkaan, etten ole ainoa esikoistaan odottava, kenellä on tämän kaltaisia fiiliksiä?

    Neule – Zara

    Housut – Brasil Sul

    Kengät – Puma

    Clutch – Louis Vuitton

    Aurinkolasit – Gucci

  • Personal

    Viimeksi minä…

    Viimeksi minä ilahduin eilen kun kävimme 4D-ultrassa. Jotenkin ilahdun joka kerta ultrassa käynnin jälkeen. Tulee hyvä mieli kun näkee pienen (tässä 4D:ssä vielä erittäin selkeästi) ja kuulee, että kaikki on kunnossa.

    Viimeksi minä itkin eilen kun herkistyin tuon 4D-ultran jälkeen. Olen muutenkin herkkä, mutta raskaana huomaan pillittäväni milloin mistäkin. On se sitten tv-mainos, blogikirjoitus, laulu… you name it.

    Viimeksi minä harmistuin viime viikolla kun muutama työjuttu ei mennyt niin kuin piti.

    Viimeksi minä päätin lauantaina tehdä itselleni ruokaa, vaikka mieheni tilasi takeawayta 😀

    Viimeksi minä innostuin eilen kun sain kuulla, että sain työharjoittelupaikan. Minulla on siis fysioterapeutin opinnot yhtä työharjoittelua vailla valmiit, joten tarkoittaa sitä, että tulen valmistumaan vielä tänä syksynä!

    Viimeksi minä inspiroiduin kuvauksissa pari viikkoa sitten. Kuvasimme syysmuotia, enkä ole ollut mikään punaisen ystävä koskaan, mutta tuli fiilis että syksyksi täytyy saada jotain punaista!

    Viimeksi minä kokeilin jotain uutta, kun suppailin kesällä mökillä. Ihan älyttömän kivaa!

    Viimeksi minä pelästyin pari viikkoa sitten ollessani yksin kotona illan. Laitoin pitkästä aikaa saunan päälle ja saunan lämmetessä kivet rätisivät ja paukkuivat. Vannon, että se kuullosti siltä, että meidän terassilla olisi kävellyt joku. Mun pahin pelko on, että joku tulee meille terassin kautta sisälle (ei sinänsä kovin realistista koska asumme 7. kerroksessa, mutta silti). Olin jo ilman kenkiä avaimet kädessä eteisessä lähtemässä ulos ovesta, kunnes tajusin mistä ääni kuuluu 😀

    Viimeksi minä nauroin viikonloppuna. Välillä huonoina tai muuten masentavina hetkinä/päivinä miehelläni on hyvä taito saada minut nauramaan silloin kun oikeasti vähiten naurattaa.

    Viimeksi minä jännitin viime kuussa kun tein ensimmäiset pitkät 16h kuvauspäivät kesälomani jälkeen, että miten hyvin energiat riittää. Huomaan raskaana, että energiatasot eivät ole ihan samaa luokkaa, kuin normitilassa ja väsyn herkemmin. Kuvauspäivät sujui kuitenkin täysin ongelmitta! Ja on sujunut sen jälkeenkin 🙂